Zambia 50-vuotiaana
Kaikki ei ole ollut hauskaa ja leikkiä, mutta se on ollut enimmäkseen rauhallista
Zambia on aina ollut suhteellisen rauhallinen maa ja vaikka itsenäisyyden taistelua ei tule aliarvioida, se on todennäköisesti osoitus Zambian rauhaa rakastavista kansoista, että tämä oli arvokas siirtyminen kohti itsenäisyyttä ilman pitkällisiä sissisotia ja sen jälkeisiä sisällissotia. Vaikka oli jaksoja sisäisestä levottomuudesta ja tottelemattomuudesta, itsenäisyystaistelun takana olevat “Perustajaisät” on syytä ihailtavaksi ja kunnioitettavaksi heidän kärsivällisyytensä vuoksi vaikeiden neuvottelujen aikana pohjoisen Rhodesian siirtomaahallitsijoiden kanssa, jotka johtivat vallan sujuvaan siirtoon. Zambiasta tuli itsenäinen maa 24. lokakuuta 1964, päivä, joka valittiin, koska se oli Yhdistyneiden kansakuntien päivä.
Zambia nousi esiin niin suurella lupauksella ja potentiaalilla. Koulutus oli ilmaista, koulussa oli ilmainen maito, toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, terve talous ja niin paljon lupauksia ihanteellisesta utopiasta. Tämä oli rikas maa, jonka upeat mineraalivarannot eivät enää olleet käytössä liittovaltion rahoittamiseen. On aina helppo katsoa taaksepäin ja huomata virheitä ja rehellisesti sanottuna, mikään maa eikä mikään hallitus pysty olemassa täysin ilman virheitä ja väärien polkujen seuraamista. Tapahtumat, jotka ovat valtioiden hallinnan ulkopuolella, voivat aiheuttaa katastrofaalisia vaikutuksia, erityisesti kun ne pahenevat huonosti harkituista päätöksistä ja huonosta neuvonnasta.
Kuparihinnat romahtivat, öljyn hinnat nousivat kattoon. Zambian vastustus UDI:lle Rhodesiassa ja, maaeläimittäin, YK:n pakotteiden vaikutus Rhodesiassa ja tarve löytää uusia kauppareittejä Dar-es-Salaamin kautta. Perustuslaillinen muutos yhden puolueen valtioksi ja kaivosten ja muiden aiemmin vauraiden yritysten kansallistaminen. Lista syistä siihen, miksi ja miten tämä kerran rikas maa vajosi taloudellisiin ongelmiin vaikuttaa loputtomalta.
Annetaan meidän kattaa koko maanosa täällä, kun otetaan huomioon myös laajempi syy ja seuraus. Valitettavasti Afrikkaa koettelevat maailmanlaajuiset poliittiset juonittelut ja, kun se sopii suurvaltojen etuihin, ne joko auttavat tai estävät tätä kamppailevaa mannerta tai, todellisesti tietämättömyyden ymmärryksessä, kamppailevaa maata! Kansainvälinen media esittää Afrikan paikkana, jossa on vain äärimmäistä köyhyyttä, hallitsemattomia miliisi-ihmisiä, jotka huristelevat Toyotassa maastoautoissa, joissa on viimeisintä kapinaliikettä ja ammuksia, toivottomassa tilanteessa. Valitettavasti kuivuus, nälänhätä, sairaudet ja kärpästen vaivaama rappeutuminen ovat usein ainoita raportteja, jotka kaunistavat ensimmäisen maailman näyttöjä. Afrikka vietti 70- ja 80-lukuja ollen kärsivänä kapitalistisen lännen ja kommunistisen idän välissä, jotka rahoittivat erinäisiä despoottisia hallintoja samalla yrittäessään saada kontrolloivan osuuden valtavista mineraalivaroista. Eivät vain kupari, kulta ja hopea, vaan myös kromi, koobaltti, alumiini, uraani ja muut vähemmän tunnetut mutta ei vähemmän elintärkeät mineraalit. Vastasyntyneitä maita, joilla oli poliittisesti sinisilmäisiä johtajia, juhlittiin ja houkuteltiin takataskurahoilla ja lahjuksilla. Poliittinen eliitti rikastui, kun taas väestö vajosi yhä enemmän laiminlyönnin kumpuun. Zambia oli nappula tässä rumassa shakkipelissä eikä oikeastaan tehnyt paljoa parantaakseen mahdollisuuksia.
Ihastuttavat 80-luvun lopun ja 90-luvun alun tapahtumat! Berliinin muuri murtui, Perestroika, Tiananmenin aukio, Nelson Mandelan vapautuminen. Yhtäkkiä maailma oli erilainen paikka ja shakkilaudat heitettiin ilmaan. Zambiassa ihmiset olivat saaneet tarpeekseen puutteista ja puutteista. Ruokamellakoita puhkesi. Kiellon kumoaminen muilta poliittisilta puolueilta nostettiin, ja valtansa pitävän Yhdistyneen Kansallisen Itsenäisyyspuolueen (UNIP) hämmästykseksi he menettivät ensimmäiset monipuoluevaalit, jotka pidettiin lokakuussa 1991, he olivat niin kaukana kansasta, että tulokset yllättivät heidät täysin!
Zambia siirtyi nyt muutosten ja uudistusten aikakauteen. Suurimmaksi osaksi valtavan positiivinen parannusten myötä teillä, julkisten suurten yritysten yksityistämisessä, investoinnissa maatalouteen ja kaupankäyntiin. Vaikka poliitikot edelleen ajattelevat, että on heidän oikeutensa täyttää pesälaatikko ja että työhön kuuluu kysymyksiä kysymättömän nimettömän pankkitilin olemassaolo, zambialaiset oppivat sanomaan “Ei”! Kun toinen presidentti Frederick Chiluba päätti yrittää muuttaa perustuslakia antaakseen itselleen kolmannen kauden virassa, kansa sanoi rauhallisesti “Se ei tule tapahtumaan!” - eikä tapahtunut. Rauhalliset demokraattiset vaalit seurasivat ja Levy Mwanawasa valittiin.
Seuraava haaste maan kohdalla oli Mwanawasan kuolema. Skeptinen maailma katseli hämmästyneenä, kun varapresidentti Rupiah Banda hyväksyttiin acting-presidentiksi perustuslain mukaisesti määrätyn 90 päivän ajan ennen hätävaalien kutsumista, ja sitten valittiin presidentiksi Mwanawasan jäljellä olevaksi kaudeksi. Taas kerran pessimistit osoittautuivat vääriksi, kun Monipuolueiden Demokratia (MMD) -puolueet saivat potkut ja Michael Sata Isänmaallisen rintaman (PF) puolelta valittiin presidentiksi. Vaaleihin liittyen näyttää aina olevan syytöksiä äänestysmanipulaatiosta, mutta riippumattomat tarkkailijat ja yleisö hyväksyvät kaikki, että ne ovat pääasiassa vapaita ja reiluja.
24. lokakuuta 2014 Zambia juhli 50 vuotta itsenäisyyttä. Juhlat hieman varjosti huhut ja kieltämiset presidentti Sataa poissaolosta juhlatilaisuudesta. Huhut osoittautuivat pitkälti todeksi, kun 28th lokakuuta 2014 uutiset Michael Sataan kuolemasta Lontoon sairaalassa valtasi otsikot. Zambia hämmästytti nyt maailmaa rauhallisesti hyväksyen varapresidentti Guy Scottin acting-presidentiksi. Ei ollut yllättävää, sillä maa oli kohdannut tämän haasteen aiemmin, mutta se oli ehdottomasti hämmästyttävää, että Guy Scott on ensimmäinen demokraattinen valkoinen presidentti itsenäisessä Afrikan maassa! Perustuslakien mukaan hän ei voi kilpailla seuraavissa vaaleissa, koska hänen vanhempansa eivät syntyneet Zambiassa, mutta ainakin 90 päivän ajan Zambia tulee saamaan valkoisen presidentin ja toistaiseksi, lukuun ottamatta riitoja PF-puolueessa, näyttää siltä, että kaikki on otettu tavallisella zambialaisella rauhallisuudella! Kohti seuraavia vaaleja!
Tämä on kansa mukavista ihmisistä. Rentoa, onnellista, suvaitsevaista kansaa, joka tarvitsee kehittää suvaitsemattomuutta korruptiolle, ahneudelle ja kyvyttömyydelle.
Zambiassa on potentiaalia kehittyä paitsi merkittäväksi mineraalitoimittajaksi, myös maatalouden voimakeskukseksi ja erinomaiseksi matkailukohteeksi. Paljon on tehtävä ja elintärkeää investointia tarvitaan koulutukseen ja terveyteen kaiken muun keskellä. Mutta olen vakuuttunut siitä, että yhä enemmän menestystarinoita on olemassa, emme vain kuule niistä tarpeeksi usein. On maata, vettä, ihanteellinen ilmasto, eläimistöön rikkaita alueita, mineraaliruhtinaallisia varastoja ja sitä ikimuistettavaa, aliarvioimatonta luonnonvaraa, uskomattoman ystävällistä ja vieraanvaraista, loistavasti isänmaallista väestöä!
